Ampuhaukka on pieni, lyhytpyrstöinen ja teräväsiipinen jalohaukka — pienin Euroopassa tavattavista petolintulajeista. Lentotapa on nopea ja suora, ja siiveniskut ovat tiheitä ja voimakkaita.
Koiraan selkäpuoli on siniharmaa ja alapuoli ruosteenvaalea, tumman pitkittäisviiruinen. Naaras ja nuori lintu ovat selkäpuolelta ruskeita ja alapuolelta vaaleita, voimakkaan pitkittäisviiruisia. Pyrstössä on tummia poikkijuovia ja leveähkö tumma kärkivyö, ja viiksijuova on heikko.
Ampuhaukka muistuttaa varpushaukkaa, mutta on teräväsiipisempi ja lyhytpyrstöisempi; nuolihaukkaan verrattuna siivet ovat lyhyemmät ja leveämmät.
Ampuhaukka saalistaa pääasiassa pieniä lintuja nopeilla yllätyshyökkäyksillä. Se pesii usein vanhaan variksen tai korpin pesään, mutta pesä voi sijaita myös kallionkielekkeellä tai maassa.
Elinympäristöä ovat soiden, järvien ja aukkoisten metsien rikkomat metsäalueet, rämeet, tunturikoivikot ja avoimet tunturirinteet. Levinneisyys kattaa laikuittaisesti koko Suomen mutta painottuu pohjoiseen: Keski- ja Etelä-Suomessa ampuhaukka asuttaa mäntyvaltaisia metsiä, ja pohjoisessa lajia tapaa soiden reunametsissä sekä tunturialueilla.
Ampuhaukka muuttaa syksyllä Länsi- ja Etelä-Eurooppaan, mutta pieni määrä talvehtii Suomessa.
Pesimälinnuston seurantatulosten mukaan Suomen pesimäkannassa on ollut huomattavaa vuosien välistä vaihtelua, ja pitkällä aikavälillä kanta on pysynyt vakaana. Lintuasemaseurannassa havaintomäärät runsastuivat yli 50 prosenttia, erityisesti syyskaudella.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.