Haahka on suuri sukeltava sorsalintu, jolla on pitkä kiilamainen nokka. Juhlapukuisella koiraalla ruumis on pääosin valkoinen, vatsa ja pyrstö mustat, päälaki musta ja niska vaaleanvihreä. Naaras on kauttaaltaan ruskeankirjava ja poikkijuovainen, ja nuori lintu muistuttaa naarasta. Koiraan soidinääni on pehmeä ja kumea a-uuh-u.
Ravintona ovat pääasiassa sinisimpukat sekä muut pohjaeläimet. Haahka on kokosukeltaja ja voi sukeltaa ravintonsa jopa 20 metrin syvyydestä.
Haahka on puhtaasti merialueiden laji. Suomessa sitä tavataan rannikkoalueilla ja saaristossa Suomenlahdelta Ahvenanmaalle, Merenkurkkuun ja Perämerelle asti, joskin levinneisyys on Perämerellä harvempaa. Se pesii sekä ulkomeren puuttomilla luodoilla että sisäsaariston suojaisemmilla saarilla, ja kerääntyy sopiville matalikkoalueille sekä kevätmuutolla että pesintöjen jälkeen.
Lähimuuttaja. Kevätmuutto alkaa jo lopputalvella ja huipentuu maalis–huhtikuussa. Osa kannasta talvehtii Itämerellä.
Suomen ja koko Itämeren haahkakanta on taantunut 1990-luvulta alkaen. Syitä ovat muun muassa pesivien naaraiden kasvanut kuolleisuus, alentunut poikastuotto sekä taudit. Taantuminen on ollut voimakkainta lounaisessa saaristossa, ja rannikkoalueilla populaatiot ovat jopa puoliintuneet, mutta itäisellä Suomenlahdella kannat ovat paikoin elpyneet. Naaraiden kasvaneen kuolleisuuden taustalla on merikotkan sekä minkin, supikoiran ja ketun yhteisvaikutuksesta kasvanut saalistuspaine.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.