Harmaapäätikka on räkättirastasta hieman suurempi, yleisväriltään vihertävänharmaa tikka. Pää ja vatsapuoli ovat harmaat ja yläperä kellanvihreä. Ohjas- ja viiksijuova ovat mustat. Koiraalla otsassa on punainen täplä, joka puuttuu sekä naaraalta että nuorelta linnulta.
Harmaapäätikka muistuttaa vihertikkaa, mutta vihertikalla päälaki on laajemmin punainen ja naamassa on enemmän mustaa. Lennossa kellanvihreä yläperä näkyy hyvin.
Harmaapäätikka hakkaa pesäkolonsa yleensä lehtipuuhun, tavallisimmin haapaan tai tervaleppään. Ravintona ovat muurahaiset, muut hyönteiset sekä marjat, ja talvisin laji vierailee usein lintulaudoilla. Keväällä koiras ilmoittaa reviiristään kauaskantoisella vihellyssarjalla.
Elinympäristöä ovat vanhat lehti- ja sekametsät, lehdot, haavikot sekä muut lehtipuuvaltaiset metsät, ja harmaapäätikka suosii erityisesti tammi- ja muita lehtimetsiä. Suomessa levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen ja runsain pesimäkanta keskittyy maan lounaisosiin, mutta lajia tavataan harvalukuisena myös Pohjois-Suomessa. Levinneisyysalue käsittää suuren osan Euraasian mannerta.
Pääasiassa paikkalintu, mutta harmaapäätikka voi tehdä lyhyitä vaelluksia erityisesti syksyllä. Laji on hieman yleistynyt 2000-luvulla.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.