Harmaasieppo on melko kookas pikkulintu, jolla on pysty asento. Pää on suuri ja otsa loivasti luisu. Silmät ovat suuret ja tummat, eikä päässä ole selviä kuvioita tai silmäkulmajuovia. Nokka on tumma ja leveätyvinen. Selkäpuoli on harmaanruskea, päälaki ja rinta heikosti viiruiset. Siivet ja pyrstö ovat pitkät, jalat hennot ja mustat.
Ravintona ovat lentävät hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat eläimet. Harmaasieppo tähystää saalista näkyvältä istumapaikalta ja tekee sieltä lyhyitä saalistuslentoja. Äänet ovat vaatimattomia sirahteluja.
Harmaasieppo viihtyy pihapiireissä, pellonlaidoilla, valoisissa metsissä, rämeillä ja hakkuualueilla. Se suosii ympäristöjä, joissa on avoimia saalistusalueita ja näkyviä tähystyspaikkoja, ja myös hakkuuaukkojen reunat sekä peltojen, soiden ja vesistöjen reunametsät kelpaavat. Lajia tavataan runsaslukuisena pesijänä koko Suomessa.
Pitkän matkan muuttaja, jonka talvehtimisalue kattaa käytännössä koko Saharan eteläpuoleisen Afrikan.
Pesimälinnustolaskentojen tulokset kertovat harmaasieppojen pesimäkannan Suomessa vähentyneen 2010-luvulta alkaen noin neljänneksen. Levinneisyysalue on samalla laajentunut Suomen pohjoisosissa, ja laji on ilmeisesti hyötynyt tehostuneesta metsätaloudesta ja hakkuuaukkojen runsastumisesta. Euroopassa pesimäkannat ovat vähentyneet laajalti, ja taantumisen syyksi on epäilty ympäristönmuutoksia muuttoreittien varsilla, esimerkiksi Saharan laajentumista.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.