Hiiripöllö on keskikokoinen, pitkäpyrstöinen pöllö, jonka höyhenpuku on mustan-, tummanruskean- ja valkoisenkirjava. Vatsapuoli on poikkijuovainen. Valkoista naamaa kehystää musta reunus, ja keltaiset silmät sekä mustat kulmakarvat ovat lajille tunnusomaiset. Koivet ovat höyhenpeitteiset, kynnet mustanruskeat ja nokka keltainen.
Hiiripöllö muistuttaa lennossa varpushaukkaa tai kanahaukkaa haukkamaisen lentotapansa vuoksi. Helmipöllöstä se eroaa suuremman kokonsa, pidemmän pyrstönsä ja hartioiden vaalean alueen ansiosta.
Hiiripöllö on osin päiväaktiivinen pöllö, joka tarkkailee ympäristöään usein puiden latvoista tai muilta näkyviltä tähystyspaikoilta. Ravintona ovat pääasiassa myyrät ja muut pikkunisäkkäät, mutta myös linnut. Laji pesii puunkoloissa, pöntöissä sekä vanhoissa petolintujen pesissä.
Elinympäristöä ovat valoisat havu- ja sekametsät, hakkuuaukkojen ja soiden pirstomat metsäalueet sekä tunturikoivikot. Suomessa hiiripöllö esiintyy pääasiassa Pohjois-Suomessa, karkeasti Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Pohjanmaalta ylimpään Lappiin, ja Etelä-Suomen pesinnät ovat varsin harvassa. Levinneisyys on sirkumboreaalinen: lajia esiintyy koko pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä.
Pääosin paikkalintu, mutta hiiripöllö on myyriin erikoistunut nomadi, joka valitsee sekä pesimä- että talvehtimisalueensa ravintotilanteen mukaan ja tekee ravintotilanteesta riippuvia vaelluksia erityisesti syksyisin. Hiiripöllöjä saapuu syksyisin ja talvisin vaihtelevissa määrin Etelä-Suomeen.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.