Käenpiika on varpusen kokoinen tikkalintu, jonka höyhenpuku on harmaan- ja ruskeankirjava. Läheltä erottuu hienoa tummaa kuviointia, ja niskasta selkää pitkin kulkee tumma pitkittäisjuova. Pää on melko pyöreä ja nokka lyhyt, ja silmän kautta kulkee tumma ruskea juova. Kurkku ja rinta ovat vaalean kellanruskeat ja hienosti poikkijuovaiset. Vatsapuoli on vaalea, ja siinä näkyy pieniä tummia V:n muotoisia kuvioita. Pyrstö on melko pitkä ja harmaanruskea tummin poikkijuovin.
Käenpiika pesii pöntöissä ja puunkoloissa. Piilottelevaa ja suojaväritykseensä luottavaa lintua on usein vaikea havaita, ja häirittynä se voi sihistä käärmemäisesti ja käännellä päätään sekä kaulaansa. Ravintona ovat pääasiassa muurahaiset, muurahaisten munat ja muut hyönteiset, ja laji suosii kuivia ja aurinkoisia ympäristöjä, joissa ravintoa on runsaasti saatavilla.
Elinympäristöä ovat puoliavoimet metsät, puutarhat, puistot, pihapiirit ja muut kulttuuriympäristöt, joissa on vanhoja tai keloutuneita puita sekä sopivia pesäkoloja. Suomessa levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen ja yhtenäinen levinneisyysalue yltää Pohjois-Pohjanmaalle ja Pohjois-Karjalaan; pohjoisempana esiintyminen on laikuittaisempaa, mutta käenpiika saattaa pesiä pohjoisimman Lapin rehevissä tunturikoivikoissakin.
Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii pääosin trooppisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.
Suomen pesimäkanta on vähentynyt voimakkaasti sekä pesimälinnuston linjalaskentojen että Lintuatlaksen mukaan, ja Euroopan pesimäkanta on taantunut pitkällä aikavälillä noin 70 prosenttia. Myös lintuasemaseurannassa havaintomäärät vähenivät jopa yli 70 prosenttia.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.