Käpytikka on mustavalkoinen tikka, jonka keskiselkä on kokonaan musta, mutta sivuilla, siipien tyvillä, on suuret soikeat valkoiset laikut. Vatsa on valkoinen ja alaperä tummanpunainen. Punaisen määrä päässä kertoo linnun iästä ja sukupuolesta: nuorella linnulla päälaki on kokonaan punainen, aikuisista koiraalla on punaista vain takaraivossa, ja naaraalla ei ole päässä lainkaan punaista.
Talvisin tärkeintä ravintoa ovat männyn ja kuusen siemenet, muina vuodenaikoina muun muassa puiden rungoissa olevat hyönteisten toukat sekä lintujen munat ja poikaset. Tikoilla on pitkä kieli, joka kelautuu kallon sisään, ja sillä käpytikka ylettyy kolon pohjalla lymyilevään toukkaan. Laji vierailee myös linturuokinnoilla.
Käpytikka pesii monenlaisissa metsissä, ja pesäkolo on tavallisimmin haavassa. Toisin kuin monet muut tikat, käpytikka ei ole riippuvainen lahopuusta. Paikkalintu.
Käpytikkoja tavataan laajalla alueella Euraasiassa Euroopasta Aasian itäosiin saakka sekä Pohjois-Afrikassa. Suomessa laji on hyvin runsaslukuinen ja esiintyy koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Levinneisyys on laajentunut kohti pohjoista, ja suurista vuosivaihteluista huolimatta Suomen pesimäkanta on voimistunut muun muassa talousmetsien runsastumisen, talviruokinnan yleistymisen ja leudompien talvien takia. Vaellusten voimakkuus riippuu kuusen siemensadon määrittelemästä ravintotilanteesta.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.