Karikukko on tanakka, lyhytjalkainen kahlaaja, jolla on lyhyt ja vahva, hieman kiilamainen nokka.
Kesäpuku on hyvin kirjava: päässä, kaulassa ja rinnassa on voimakasta mustavalkoista kuviointia, selkäpuoli on ruosteenruskean, mustan ja valkoisen kirjava ja vatsapuoli valkoinen. Koiraan väritys on naarasta voimakkaampi. Nuori lintu on aikuista hillitymmän värinen: selkäpuoli on ruskeankirjava, höyhenissä näkyy vaaleita reunuksia, ja aikuisen kesäpuvun voimakas ruosteenruskea väritys puuttuu.
Lennossa erottuvat leveä valkoinen siipijuova, laajalti valkoinen selkä ja mustavalkoinen pyrstö, ja alaselässä näkyy valkoinen kiilamainen kuvio.
Karikukko pesii ulkosaariston avoluodoilla ja rantasomerikoilla, usein lokki- ja tiirayhdyskunnissa. Ravintona ovat selkärangattomat eläimet, siemenet, linnunmunat ja erilaiset jätteet, ja laji etsii ravintoa usein kiviä kääntelemällä.
Elinympäristöä ovat kivikkoiset ja kallioiset merenrannikot, ulkosaariston avoluodot ja rantasomerikot. Suomessa karikukkoa tavataan pääasiassa rannikkoalueilla, mutta ajoittain myös sisävesien luodoilla, ja yksittäisiä pareja pesii toisinaan selkävesien luodoilla.
Karikukko talvehtii Länsi-Afrikan rannikoilla.
Saaristolintulaskentojen mukaan parimäärä on romahtanut, ja lintuasemaseurannassa havaintomäärät ovat vähentyneet pitkällä aikavälillä yli 80 prosenttia. Syynä ovat ilmeisesti talvehtimisalueilla tapahtuneet muutokset, sillä Länsi-Euroopan ja Länsi-Afrikan talvipopulaatiot ovat monin paikoin taantuneet. Lisäksi karikukko kärsii vieraspeto minkin saalistuksesta.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.