Kehrääjä on pitkänomainen, isosilmäinen lintu, jolla on pehmeä höyhenpuku. Siivet ovat pitkät ja kapeat, pyrstö pitkä. Höyhenpuku on harmaan, ruskean ja valkoisen kirjava, mikä antaa linnulle erinomaisen suojavärin, ja alapuoli on poikkijuovainen. Koiraalla näkyy valkoista siipien kärjissä ja pyrstön ulkosulissa.
Kehrääjä saalistaa öisin lennosta hyönteisiä. Kylminä öinä se voi vaipua horrostilan kaltaiseen tilaan. Laji on hämärä- ja yöaktiivinen ja helpoiten havaittavissa surisevan soidinäänensä avulla.
Kehrääjä viihtyy harvapuustoisissa männiköissä, hakkuuaukoilla ja muissa avoimissa metsäympäristöissä, ja se pesii monenlaisissa avoimissa ympäristöissä puoliaavikoista avoimiin metsiin. Suomessa laji esiintyy pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa, ja yhtenäinen levinneisyysalue yltää Vaasaan ja Pohjois-Karjalaan asti. Levinneisyys ulottuu Euraasiassa Välimereltä Etelä-Fennoskandiaan ja Itä-Aasiaan.
Kaukomuuttaja, joka talvehtii pääsääntöisesti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.
Kaukomuuttaja, joka talvehtii pääsääntöisesti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Rengastustietojen perusteella suomalaiset kehrääjät muuttavat eteläiseen Afrikkaan, ja valopaikannintutkimuksen mukaan Etelä-Ruotsissa rengastetut kehrääjät muuttavat samaan suuntaan ja talvehtivat muun muassa Angolassa, Namibiassa ja Zimbabwessa.
Kevätmuutto kulkee toukokuun alkupuoliskolta kesäkuun loppuun. Syksyllä kehrääjän tapaa varmimmin elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin, ja viimeisiä yksilöitä voi nähdä vielä syyskuun lopussa ja lokakuun alussa.
Yöaktiivisina kehrääjät ovat alttiita liikenteelle: niitä laskeutuu usein ilta- ja aamuhämärissä maanteiden varsille.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.