Kiljuhanhi on hieman sinisorsaa suurempi harmaanruskea hanhi. Aikuisella linnulla on otsasta päälakea kohti ulottuva valkoinen otsakilpi sekä silmää ympäröivä keltainen rengas. Vatsassa näkyy mustia laikkuja, ja nokka on lyhyt ja vaaleanpunainen. Nuorelta linnulta puuttuvat sekä valkoinen otsakilpi että vatsan mustat laikut.
Ravintona ovat ruohokasvit, muut kasvinosat sekä siemenet.
Kiljuhanhi pesii Fennoskandiasta Itä-Siperiaan ulottuvalla tundravyöhykkeellä, puuttoman tundran sekä pikkujärvien kirjomilla paju- ja tunturikoivualueilla. Lajin historialliset pesimäalueet Suomessa sijaitsevat Tunturi-Lapissa.
Nykyisin kiljuhanhi tavataan meillä lähinnä muuttoaikoina, jolloin lintuja levähtää säännöllisesti erityisesti Perämeren rannikon rantaniityillä ja pelloilla.
Kiljuhanhi oli vielä 1900-luvun alussa runsas pesimälaji, jota havaittiin muuttoreitillä tuhatpäisinä parvina. Pesimäkannat romahtivat 1900-luvun aikana, ja viimeinen pesintä Suomessa on varmistettu vuonna 1995. Nopean taantumisen taustalla oli metsästys muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.