Kirjosiepon sukupuolet ovat erinäköiset. Koiraalla selkä ja päälaki ovat mustat ja alapuoli valkoinen, ja siivellä on laaja valkoinen laikku. Naaras on ruskeansävyinen, ja sen siipilaikku on pienempi. Olemus on siro ja pystyasentoinen.
Ravintona ovat hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat eläimet, ja poikasille tärkeää ravintoa ovat erityisesti hyönteisten toukat. Kolopesijä, joka käyttää pesäpaikkanaan luonnonkoloja ja linnunpönttöjä. Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii trooppisessa Afrikassa ja muuttaa pääasiassa öisin.
Kirjosieppo pesii koko maassa kaikenlaisissa metsissä, puistoissa ja pihapiireissä. Kolopesijänä se tarvitsee luonnonkolon tai sopivan linnunpöntön, ja pöntötys onkin tehnyt lajista tutun pihalinnun.
Pesimäkannalle ovat ominaisia voimakkaat vaihtelut. Pesimälinnustolaskentojen mukaan Suomen kirjosieppokanta runsastui noin neljänneksen 50 vuoden aikana, mutta havaintomäärät ovat vaihdelleet suuresti ja 2020-luvulla havainnot vaikuttavat vähentyneen. Koko Euroopan mittakaavassa pesimäkannat ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet noin kolmanneksen. Voimakkaat vuosivaihtelut johtuvat todennäköisesti pesimämenestyksen vaihtelusta, mutta myös talvehtimisalueiden muutokset voivat vaikuttaa esiintymiseen. Kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin kolmella vuorokaudella seurantajakson aikana.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.