Kyhmyjoutsen on hyvin suuri valkoinen vesilintu, jolla on pitkä kaula ja pieni pää. Uidessaan kyhmyjoutsen pitää kaulaansa tyypillisesti S-mutkalla ja kohottaa usein siipiään purjemaisesti selän yläpuolelle.
Aikuisella linnulla on oranssinpunainen nokka, jonka tyvellä on musta kyhmy. Koiraalla kyhmy on yleensä suurempi kuin naaraalla. Nuori lintu on harmaanruskea ja sen nokka on tumma.
Kyhmyjoutsen hankkii ravintonsa matalasta vedestä kurottamalla tai puolisukeltamalla, ja ravintona ovat pääasiassa vesi- ja rantakasvit. Laji on yleensä vähä-ääninen, mutta lentäessä siivistä kuuluu voimakas viuhuva ääni.
Kyhmyjoutsen pesii meren saaristossa, suojaisilla merenlahdilla ja rannikoiden ruovikkoisilla alueilla. Suomessa lajia tavataan koko rannikkoalueella aina Perämeren eteläosiin asti sekä harvalukuisempana eteläisen Suomen sisävesillä, ja kanta on runsain etelärannikolla. Levinneisyysalue kattaa laajalti Euroopan ja Länsi-Aasian.
Laji on pääasiassa paikkalintu: osa kannasta talvehtii Suomessa, kun taas pohjoisempien alueiden linnut siirtyvät talveksi etelämmäksi vesistöjen jäätyessä. Vain ankarat jäätalvet pakottavat kyhmyjoutsenet poistumaan kokonaan saaristosta, ja lintuja voi sinnitellä pitkään kapeissakin jäärailoissa — kevätmuutto onkin näkyvimmillään jäätalvien jälkeen.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.