Laulurastas on pienikokoinen rastas, jonka selkäpuoli on tasaisen ruskea. Alapuolella on vaalealla pohjalla tummia nuolenpään muotoisia täpliä. Silmän ympärillä ei ole selviä kuvioita eikä silmäkulmajuovaa. Vatsan yläosassa ja siiven alapuolen kainaloissa on kellanruskeaa sävyä, ja siivellä voi näkyä heikko vaalea juova.
Ravintona ovat selkärangattomat eläimet, marjat ja siemenet. Laulu on kuuluvaa, melodista ja vaihtelevaa, ja se raikuu erityisesti hämärän aikaan.
Laulurastas viihtyy erityisesti kuusi- ja sekametsissä, mutta myös muissa metsissä. Se esiintyy koko Suomessa saaristosta tunturikoivuvyöhykkeelle, joskin kanta harvenee pohjoista kohti.
Lajin pesimäalueet kattavat suurimman osan Euroopasta, ja levinneisyys jatkuu laajana vyöhykkeenä Ural-vuoriston itäpuolelle. Länsi- ja Etelä-Euroopassa pesivät linnut ovat paikkalintuja, kun taas Keski-, Pohjois- ja Itä-Euroopan linnut muuttavat talven tieltä etelämmäs. Lähimuuttaja, joka talvehtii pääasiassa Lounais-Euroopassa ja Välimeren alueella, osa myös Pohjois-Afrikassa. Suomessa rengastetuista laulurastaista on runsaasti löytöjä ulkomailta, pääosin Etelä- ja Lounais-Euroopasta.
Pesimälinnustolaskentojen mukaan Suomen pesimäkanta on runsastunut noin kolmanneksen muutaman vuosikymmenen aikana, ja kasvu on ollut voimakkaampaa pohjoisessa Suomessa. Kevätmuutto aikaistui keskimäärin kuudella vuorokaudella 1980-luvulta 2010-luvulle, mutta viivästyi 2020-luvulla.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.