Lehtokerttu on vaatimattoman värinen kerttu. Selkäpuoli on vaaleanruskea ja alapuoli vaaleampi. Olemus on melko tukeva ja roteva, pää pyöreähkö ja nokka lyhyehkö ja vahva. Kaulan sivuilla on harmahtavaa sävyä. Jalat ovat harmahtavat ja melko tukevat. Siipi- ja tertiaalisulissa näkyy vaaleita reunuksia, ja pyrstö on lievästi lovipäinen.
Ravintona ovat selkärangattomat eläimet ja marjat. Ääni paljastaa usein muuten huomaamattoman linnun.
Lehtokerttu viihtyy lehdoissa, lehtimetsissä, lehtevissä sekametsissä ja puutarhoissa. Se suosii pesimäympäristönään valoisia lehtimetsiä ja lehtipuuvaltaisia sekametsiä, puutarhoja, lehtipuutaimikoita tai pellonreunametsiä, joissa on runsaasti aluskasvillisuutta, ja joskus lajin saattaa löytää myös rehevästä tunturikoivikosta. Suomessa yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Lapin eteläosiin, ja laji on vähälukuinen Keski- ja Pohjois-Lapissa.
Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii laajalla alueella Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Lehtokerttu on myöhäinen kevätmuuttaja ja tyypillinen yömuuttaja.
Pesimälinnustolaskentojen tulosten mukaan Suomen lehtokerttukannan koko vaihteli voimakkaasti 1980-luvulta 2000-luvulle, mutta vaikuttaa 2000-luvun aikana vähentyneen pysyvämmin, ja laji on vähentynyt myös Euroopan mittakaavassa. Lintuasemaseurannassa havaintomäärät ovat vähentyneet jopa 70 prosenttia. Kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin kahdeksalla vuorokaudella seurantajakson aikana.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.