Lehtopöllö on melko isokokoinen pöllö, jolla on suuri pyöreä pää, leveät siivet ja tummat silmät. Selkäpuolella näkyy valkoisia täpliä, ja höyhenpuku voi olla harmaa tai ruskea. Päälaki on kuvioitunut, ja siinä erottuu kaksi vaaleaa pitkittäisjuovaa. Pyrstö on lyhyt ja ulottuu suunnilleen siivenkärkien tasolle. Vatsapuolen pystyviiruissa on voimakasta poikkiviirutusta.
Lehtopöllö eroaa viirupöllöstä pienemmän kokonsa, lyhyemmän pyrstönsä ja päälaen vaaleiden pitkittäisjuovien perusteella.
Laji liikkuu pääasiassa hämärässä ja yöllä ja pesii koloissa ja pöntöissä. Ravintonaan se käyttää etenkin pikkunisäkkäitä ja lintuja. Pikkujyrsijöitä suosiva lehtopöllö on varsinkin kesäisin melkoisen kaikkiruokainen, mutta erityisesti talvella se on hyvin riippuvainen pikkujyrsijöistä, joiden esiintyminen vaikuttaa merkittävästi muun muassa lisääntymismenestykseen.
Lehtopöllö viihtyy peltojen, metsien ja kulttuuriympäristöjen mosaiikissa, erityisesti lehdoissa ja asutuksen läheisissä metsiköissä. Suomessa laji on verrattain uusi tulokas, joka on pesinyt maassamme vasta 1800-luvun lopulta lähtien, ja nykyinen levinneisyys ulottuu noin Oulun–Joensuun korkeudelle. Etelärannikolla lehtopöllö on runsaslukuisin pöllölaji.
Reviiriuskollinen paikkalintu: aikuisten liikkuminen pois asutulta reviiriltä on varsin vähäistä, joskin naaraalla tavallisempaa kuin koiraalla.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.