Mustatiira on pienehkö ja siro tiira, jonka lento on kevyttä ja ketterää. Matkalento on suoraviivaista, mutta ravintoa etsiessään lintu kääntyilee nopeasti ja räpyttelee usein paikallaan vastatuulessa.
Kesäpuvussa pää ja alapuoli ovat noenmustat, selkä ja siivet harmaat; alaperä on valkoinen ja siipien alapinta vaaleanharmaa. Nokka on musta ja koivet tummat. Syyspukuisella linnulla yläpuoli on tummanharmaa ja alapuoli valkoinen, pää on pääosin valkoinen mutta päälaella ja korvanseudulla on tummaa, ja rinnan sivulla näkyy tumma laikku. Nuorella linnulla selkä on harmaanruskea ja suomukuvioinen.
Mustatiira rakentaa pienen vesikasveista kootun pesän kelluville kasvustoille tai vanhalle uikun pesälle. Ravintona ovat pääasiassa suuret hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat. Mustatiira ei yleensä syöksy veteen muiden tiirojen tapaan, vaan poimii ravintoa vinosti veden pinnasta pikkulokin tavoin.
Elinympäristöä ovat rehevät lintujärvet, kosteikot, osittain umpeenkasvaneet merenlahdet, tekoaltaat ja muut makeavetiset kosteikkoalueet — laji suosii alueita, joilla rehevän kasvillisuuden seassa on myös harvaa ja avointa kasvillisuutta. Suomessa mustatiiraa tavataan harvalukuisena lähinnä Länsi- ja Kaakkois-Suomessa, levinneisyysalueensa luoteisreunalla, ja se pesii säännöllisesti vain muutamilla kosteikkoalueilla.
Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Afrikan länsirannikolla sekä Egyptissä ja Sudanissa Niilin alueella. Kevätmuutto ajoittuu toukokuuhun ja syysmuutto heinä–syyskuulle.
Kanta on kasvanut hitaasti 1960-luvulta alkaen.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.