Pajulintu on pieni kerttulintu, jonka selkäpuoli on vihertävänruskea ja alapuoli kellanvalkea. Silmän yläpuolella näkyy melko selvä kellertävä silmäkulmanjuova. Pajulintu muistuttaa tiltalttia, mutta on yleensä vihertävämpi ja pitkäsiipisempi. Laulu on pehmeä vihellyssarja, joka laskee loppua kohti, ja moni tunnistaa lajin ennen kaikkea siitä.
Ravintona ovat hyönteiset, hämähäkit ja muut pienet selkärangattomat eläimet. Poikasille tärkeää ravintoa ovat erityisesti hyönteisten toukat.
Pajulintu on yksi Suomen runsaslukuisimmista ja laajimmalle levinneistä pesimälajeista. Se suosii kaikenlaisia metsiä, joissa kasvaa lehtipuita, myös tunturikoivikkoa. Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Afrikassa.
Runsaudestaan huolimatta pajulintu on taantunut. Etelä-Suomessa parimäärät ovat valtakunnallisen linnustonseurannan laskentojen mukaan vähentyneet 30–40 prosenttia viimeisten neljän vuosikymmenen aikana, ja taantuma on ollut hieman hitaampaa pohjoisessa kuin etelässä. Lintuasemaseurannassa havaittujen pajulintujen määrä on laskenut noin puoleen seurantajakson aikana. Kevätmuutto on aikaistunut muutamalla vuorokaudella, kun taas syysmuuton ajoittumisessa ei vaikuta tapahtuneen merkittävää muutosta.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.