Peltosirkku on keskikokoinen ja melko hoikkarakenteinen sirkku, jolla on vaalea silmärengas ja oranssinpunainen nokka.
Koiraan pää ja rinta ovat vaalean vihertävänharmaat, kurkussa ja viiksijuovassa erottuu vaaleankeltainen väritys, vatsa on oranssinruskea ja selkäpuoli harmaanruskea ja voimakkaasti viiruinen. Naaraan alapuoli on ruosteenkellanruskea ja heikosti viiruinen; selkäpuoli muistuttaa koiraan selkäpuolta, mutta höyhenpuku on yleisilmeeltään himmeämpi. Nuori lintu muistuttaa naarasta.
Pesä rakennetaan heinistä ja korsista maahan kasvillisuuden suojaan, usein ojanpientareelle tai pellon reunalle. Ravintona ovat hyönteiset, hämähäkit, lierot, nilviäiset, siemenet ja kasvinosat. Koiras laulaa näkyvältä laulupaikalta, kuten langalta tai tolpan päältä.
Peltosirkku on avointen viljelymaisemien laji, joka suosii laajoja peltoalueita ja peltolakeuksia. Pesimäympäristössä tulee olla sekä avointa peltotilaa että korkeita laulupaikkoja, kuten sähkölankoja, tolppia tai yksittäisiä puita. Suomen pesimäkanta keskittyy nykyisin etelä- ja länsirannikon viljelyalueille. Muualla levinneisyysalueellaan peltosirkku on paahteisten puoliavoimien alueiden laji, ja levinneisyys ulottuu Euroopasta pitkälle Aasian puolelle, aina Mongoliaan asti.
Muuttolintu, joka talvehtii pääasiassa Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa; talvehtimisalueita sijaitsee laikuittain Afrikan länsirannikolla sekä Nigeriassa ja Etiopiassa.
Suomen pesimäkanta on romahtanut: nykyinen kanta on enää noin kymmenesosa siitä mitä se oli enimmillään.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.