Piekana on roteva ja pitkäsiipinen petolintu, joka muistuttaa hiirihaukkaa; siivet ovat hieman hiirihaukan siipiä pidemmät. Hyvä tuntomerkki on laajalti vaalea pyrstö, jonka kärjessä on leveä tumma vyö. Siiven alapinnalla erottuvat suuret tummat siiventaipeen laikut, ja vatsassa on usein laaja tumma alue.
Nuorella linnulla pyrstön tyvi on hyvin vaalea. Aikuisen linnun siivenalustat ovat nuorta kirjavammat, ja aikuisella koiraalla pyrstön tumma kuviointi on naarasta runsaampaa.
Piekana lekuttelee usein paikallaan ilmassa myyriä etsiessään. Koivet ovat keltaiset ja nilkat kokonaan höyhenpeitteiset.
Ravinto koostuu lähes kokonaan pikkunisäkkäistä, erityisesti myyristä. Myyräkantojen vaihtelu vaikuttaa voimakkaasti myös piekanan pesimämääriin ja pesimämenestykseen, ja huonoina myyrävuosina osa linnuista jättää pesimättä. Pesä rakennetaan risuista kallioille, lohkareille tai puihin.
Elinympäristöä ovat Tunturi- ja Metsä-Lapin avarat suo- ja tunturialueet sekä tunturikoivikot. Piekana pesii kallioilla, siirtolohkareilla ja vanhoissa korpinpesissä, Metsä-Lapissa myös suurissa männyissä, ja hyvinä myyrävuosina se voi pesiä myös Keski-Suomessa ja eteläisellä Pohjanmaalla. Suomen pesimäkanta keskittyy Pohjois- ja Koillis-Lappiin sekä Kuusamon seudulle.
Osittaismuuttaja: syksyllä linnut muuttavat etelään ja kaakkoon, ja muuttoa nähdään erityisesti syys–lokakuussa; kevätmuutto ajoittuu maalis–toukokuulle.
Petolintuseurannan mukaan Suomen piekanapopulaatio on taantunut melko jyrkästi 1980-luvulta, kun taas maailmankanta on pysynyt vakaana.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.