Pihamaina on hieman kottaraista suurempi, noin 22–25 senttimetriä pitkä lintu, joka painaa 100–130 grammaa. Se on väritykseltään pääosin rusehtava, mutta pää ja rinta ovat mustanharmaat ja alaperä, pyrstön kulmat sekä siipilaikku valkoiset. Sillä on keltainen laikku silmän alapuolella, ja myös jalat ovat keltaiset. Koiras- ja naaraslintu ovat samanvärisiä.
Pihamaina on kotoisin Keski-Aasiasta sekä Afganistanin, Intian niemimaan ja Kaakkois-Aasian alueelta. Laji on levinnyt luontaisesti Keski- ja Kaakkois-Aasiasta pohjoiseen päin, muun muassa eteläiseen Venäjään.
Pihamainaa on kulkeutunut ihmisen mukana Eurooppaan sekä tahallisesti että tahattomasti, esimerkiksi laivojen mukana. Euroopassa yksilöitä on karannut eläintarhoista ja yksityisomistajilta, ja lajia on myös tarkoituksellisesti vapautettu luontoon. Se on muodostanut vakiintuneita populaatioita ainakin Portugaliin ja Italiaan, ja sitä on tavattu myös muualla Välimeren alueella, kuten Espanjassa, Ranskassa ja Kroatiassa; havaintoja on lisäksi Belgiasta, Itävallasta, Puolasta, Saksasta, Alankomaista ja Ruotsista.
Suomessa laji on tavattu vuonna 2014, jolloin yksi häkkikarkulaiseksi tulkittu pihamaina nähtiin Saaristomerellä sekä Utön että Jurmon saarilla.
Pihamainan alkuperäinen levinneisyysalue on ilmastoltaan trooppinen, mutta laji on sittemmin sopeutunut hyvin erilaisiin ilmastoihin. Sitä tavataan muun muassa avoimilla alueilla, pensaikoissa, viljelyalueilla sekä urbaaneissa ympäristöissä. Ilmaston lämmetessä pihamainalla on mahdollisuus levitä lähes kaikille EU:n eliömaantieteellisille alueille, ainoastaan arktinen alue pois lukien.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.