Pikkujoutsen muistuttaa laulujoutsenta, mutta on sitä hieman pienempi ja lyhytkaulaisempi. Nokassa on vähemmän keltaista kuin laulujoutsenella, eikä keltainen väri muodosta nokan tyveen ulottuvaa kiilaa.
Aikuinen lintu on kauttaaltaan valkoinen. Nuori lintu on ruskeanharmaa ja väritykseltään selvästi aikuista himmeämpi.
Pesä rakennetaan kasvimateriaalista maahan tai matalan keon päälle. Ravintona ovat vesikasvit sekä rantojen heinämäiset kasvit.
Pikkujoutsen pesii arktisen tundran kosteikoilla. Suomessa tavattava alalaji bewickii pesii arktisella Siperian tundralla Kuolan niemimaalta itään, kun taas nimialalaji columbianus pesii Pohjois-Amerikassa; nimialalajin yksilöitä on tavattu vain muutaman kerran Brittein saarilla ja Ruotsissa.
Suomessa pikkujoutsen on säännöllinen ja kohtalaisen harvalukuinen läpimuuttaja. Muuttoaikoina lajia voi nähdä järvillä, merenlahdilla, pelloilla ja muilla avoimilla levähdysalueilla.
Pikkujoutsen talvehtii pääasiassa Länsi-Euroopassa, runsaimmin Alankomaissa.
Lintuasemalla esiintyminen keskittyy syksyyn: eniten pikkujoutsenia havaitaan syyskuun lopun ja lokakuun puolivälin välisellä jaksolla, mutta marras-joulukuussakin on havaittu useita yksilöitä. Keväällä esiintyminen on vaatimattomampaa, ja havaintoja on maaliskuun alusta toukokuun alulle.
Havaintomäärät ovat vaihdelleet paljon, ilmeisesti muuton aikaisten sääolosuhteiden mukaan, sillä Hankoniemi jää kauas länsipuolelle pikkujoutsenen päämuuttoreiteistä. Taustalla lienee myös Euroopassa talvehtivien määrien vaihtelu. Pitkällä aikavälillä havaintomäärät ovat vähentyneet noin 60 prosenttia.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.