Pikkusieppo on pieni ja siro sieppo. Vanhalla koiraalla kurkku ja rinta ovat punertavat. Naaras, nuori lintu ja nuori koiras ovat päältä harmaanruskeita ja alta valkeahkoja. Kapea valkea silmärengas ja valkea pyrstöntyvi ovat hyviä tuntomerkkejä, ja lintu nykii usein pyrstöään ylöspäin, jolloin pyrstökuvio näkyy selvästi.
Laulu alkaa sirittäjämäisesti ja päättyy pehmeämmin pajulintumaiseen sävyyn. Kutsuääni on vetelä särisevä drrrrt.
Pikkusieppo viihtyy vanhoissa ja luonnontilaisissa metsissä. Se rakentaa sammalista, lehdistä ja korsista kuppimaisen pesänsä usein lahopuuhun. Ravintona ovat hyönteiset ja hämähäkit.
Tyypillisiä elinympäristöjä ovat varttuneet kosteapohjaiset kuusimetsät, kuusivaltaiset sekametsät sekä erityisesti aarnimetsät; joskus myös vanhat lehtimetsät kelpaavat pesimäympäristöksi. Suomessa lajia tavataan runsaimmillaan maan itä- ja eteläosissa, mutta levinneisyys ulottuu harvalukuisena myös Oulun ja Kainuun seudulle asti. Levinneisyys painottuu itäiseen Eurooppaan, kattaen alueita Kreikan keskiosista Saksan itäosiin, Fennoskandian eteläosiin ja Ural-vuorien länsipuolelle.
Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Intian niemimaalla.
Pesimälinnustolaskentojen tulosten mukaan pikkusiepon pesimäkanta vahvistui 2010-luvun aikana, ja levinneisyys Suomessa laajeni merkittävästi 1980-luvulta 2000-luvulle. Kanta on vahvistunut myös Ruotsissa. Kevätmuutto aikaistui keskimäärin kolmella vuorokaudella seurantajakson aikana.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.