Pikkutikka on pieni mustavalkokirjava tikka, jonka väritys muistuttaa valkoselkätikkaa. Selkäpuoli on valkoisen ja mustan kirjava. Kupeilla on heikkoa pitkittäisviirutusta, eikä alaperässä ole punaista väriä. Koiraalla päälaen etuosa on punainen, kun taas naaraalla otsa on vaalea ja päälaen takaosa musta. Koivet ovat harmaanmustat, nokka musta ja silmän värikalvo punaruskea.
Pikkutikka hakkaa pesäkolonsa yleensä lahoon puuhun tai pökkelöön. Se etsii ravintoa ketterästi puiden rungoilta ja oksilta sekä talvisin myös esimerkiksi järviruo'oista. Ravintona ovat hyönteiset, niiden toukat ja hämähäkit, ja talvella lajia tavataan myös lintulaudoilla. Pikkutikka liikkuu joskus tiaisparvien mukana.
Elinympäristöä ovat luonnontilaiset rehevät sekametsät, lehdot, lepikot, rantalehdot, hakamaat ja tunturikoivikot, ja laji viihtyy erityisesti lehtipuuvaltaisissa metsissä. Metsien lisäksi pikkutikka viihtyy ruovikoissa, puistoissa ja puutarhoissa. Suomessa esiintyminen painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen, mutta lajia tavataan paikoittain myös pohjoisimmassa Suomessa.
Osittaismuuttaja, joka vaeltelee erityisesti syksyisin.
Pikkutikan pesimäkanta Suomessa on vähentynyt sekä pesimälinnustolaskentojen että talvilintulaskentojen mukaan. Lintuasemalla pikkutikkoja tavataan eniten syksyisin, ja vaellusten vuoksi havaintomäärät ovat vaihdelleet runsaasti eri vuosikymmenten välillä, mutta pitkällä aikavälillä ne vaikuttavat vähentyneen.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.