Pohjansirkku on pajusirkkua hieman pienempi sirkku, joka kohottaa usein päälaen höyheniään matalaksi töyhdöksi. Kesäpukuisella koiraalla on pääosin musta pää, ja valkoinen kurkku, silmäkulmajuova ja niskalaikku erottuvat selvästi. Vaaleaa rintaa halkoo punaruskea rintavyö, kupeilla on punaruskeaa juovitusta ja vatsapuoli on valkoinen; myös hartiat ja juovaton yläperä ovat punaruskeat. Naaras on koirasta himmeämpi ja päältään ruskeankirjava, kupeilla on punaruskeaa juovitusta ja vaalea silmäkulmajuova erottuu melko leveänä. Nuori lintu muistuttaa naarasta.
Pesä rakennetaan matalalle ruohomättääseen, puun juurelle, pensaan tyvelle tai katajaan. Ravintona ovat hyönteiset, hämähäkit ja siemenet. Naaras voi pesiä suotuisina vuosina kahdesti kesän aikana.
Pohjansirkku suosii kosteita rämeitä, korpia ja soistuneita sekametsiä, minkä vuoksi sitä kutsutaan usein korpisirkuksi. Lajia tavataan myös kosteapohjaisissa kangasmetsissä ja metsäisillä suoalueilla. Suomessa yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Karjalasta Oulun seudulle ja edelleen Sodankylän korkeudelle; Etelä- ja Keski-Suomessa laji on selvästi harvalukuisempi ja tunturikoivuvyöhykkeellä vain harvalukuinen.
Pohjansirkku talvehtii Kaakkois-Aasiassa — Euroopan puolella lajia pesii Venäjän lisäksi lähinnä Ruotsissa ja Suomessa, ja linnut muuttavat meiltä kauas itään, Itä-Kiinaan ja Japaniin.
Pesimälinnustolaskentojen tulosten perusteella Suomen pesimäkanta väheni tasaisesti 1990-luvulta 2010-luvulle, joskin kannat ovat elpyneet 2020-luvun aikana, ja pesimäkannat ovat vähentyneet laajasti koko Euroopan tasolla. Vähentymisen taustalla lienevät sekä muutokset pesimäalueilla, kuten tehostunut metsätalous ja soiden ojitus, että pyynti ja maatalouden tehostuminen talvehtimisalueilla.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.