Puukiipijä on pieni lintu, joka on alapuolelta valkoinen ja yläpuolelta ruskeankirjava. Selässä on kellertäviä täpliä. Siivellä erottuu leveähkö vaalea juova, jota reunustavat tummat höyhenet, ja silmäkulmajuova on pitkä ja vaalea. Nokka on pitkä, ohut ja alaspäin kaareva. Pyrstö on pitkä ja jäykkä ja tukee lintua puunrungolla kiipeillessä.
Ravintona ovat puiden rungoilta ja kaarnanraoista löytyvät selkärangattomat eläimet. Puukiipijä kiipeilee rungolla nykäyksittäin ylöspäin aloittaen tavallisesti rungon tyveltä. Se pesii kaarnanraoissa ja puukiipijänpöntöissä. Talvisin puukiipijä liikkuu usein tiaisparvien mukana.
Puukiipijä viihtyy erityisesti vanhoissa kuusikoissa ja sekametsissä, joissa on suuria rosokaarnapuita — lajille kelpaavat kaikenlaiset metsät, kunhan saatavilla on jykeväkaarnaisia ja iäkkäitä puita. Suomessa yhtenäinen levinneisyysalue yltää eteläiseen Lappiin asti. Levinneisyysalue on kaikkiaan hyvin laaja ja jatkuu Aasian havumetsävyöhykkeitä pitkin Japaniin asti.
Osittaismuuttaja ja monin paikoin paikkalintu, mutta nuoret yksilöt sekä pohjoisessa ja idässä pesivät linnut muuttavat.
Pesimälinnustolaskentojen tulosten mukaan eteläisen Suomen pesimäkanta vaihteli vailla merkitsevää suuntausta, mutta pohjoisen Suomen pesimäkanta runsastui 2000-luvun aikana. Koska suurin osa lintuasemalla rengastetuista puukiipijöistä on nuoria, havaintomäärien vaihtelut voivat kertoa enemmänkin vuosittaisen poikastuoton vaihtelusta.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.