Pyy on metsäkanoistamme pienin. Höyhenpuku on harmaan, ruskean, mustan ja valkoisen kirjava, kupeilla on punaruskeaa kuviointia ja päässä pieni töyhtö. Pyrstössä erottuu leveä musta kärkivyö. Koiraalla on jyrkkärajainen musta kurkkulaikku; naaraalta musta kurkkulaikku puuttuu ja kurkku on kirjava.
Ravintona ovat pääasiassa silmut, norkot, marjat ja versot. Pyy pesii maassa suojaisessa paikassa, ja naaras munii tavallisesti 7–11 munaa ja hautoo yksin.
Pyy elää tiheissä kuusi- ja sekametsissä, joissa on runsaasti suojaa tarjoavaa aluskasvillisuutta. Laji pysyttelee yleensä suojaisissa paikoissa ja on usein vaikea havaita. Sitä tavataan lähes koko Suomessa, mutta se puuttuu pohjoisimmasta Lapista. Tyypillistä pesimäympäristöä ovat kuusikot ja sekametsät, minkä takia mäntykankaista tunnetulla Hankoniemellä laji ei ole kovinkaan runsas pesimälintu.
Pyy pesii Euroopasta aina Itä-Aasiaan asti ulottuvalla boreaalisella havumetsävyöhykkeellä.
Paikkalintu, joka liikkuu yleensä vain lyhyitä matkoja metsäalueelta toiselle eikä rengastustietojen valossa liiku pitkiä matkoja.
Pyyn pesimäkanta on taantunut Suomessa 2000-luvulla. Sama kehitys näkyy lintuaseman harvoissa havainnoissa: yli puolet niistä on 1980-luvulta ja 2000-luvulta on vain kaksi, mikä voisi viitata lajin harvinaistumiseen lähialueella.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.