Rantakurvi muistuttaa rantasipiä, mutta on tanakampi ja liikkuu nopeammin. Nokka on pitkä ja selvästi ylöspäin kaartuva. Selkäpuoli on ruskeanharmaankirjava, hartioilla on musta pitkittäisjuova, kaula ja rinta ovat vaaleanharmaajuovaiset ja muu vatsapuoli valkoinen. Siiven takareunassa näkyy valkoista, pyrstö on lyhyehkö ja kärjestään pyöristynyt ja yläperä vaaleanharmaa.
Koivet ovat vanhalla linnulla oranssit ja nuorella keltaiset.
Rantakurvi liikkuu rannalla nopeasti ja vilkkaasti pyrstöään ylös ja alas keinutellen, vaihtaa suuntaa ja pysähtelee äkisti.
Ravintona ovat hyönteiset, lierot, äyriäiset ja nilviäiset, ja lintu tonkii ravintoa esiin ylöspäin kaartuvalla nokallaan.
Suomessa rantakurvi pesii pääasiassa Perämeren rannikon joutomaa- ja jätepuukentillä, ja lajia tavataan Oulun ja Kemin seuduilla, satunnaisesti myös Pohjois-Karjalassa ja Kemijärvellä. Päälevinneisyysalueellaan pesimäympäristöinä ovat havumetsävyöhykkeen ja eteläisen tundran tulvaniityt ja jokisuistot. Suomessa laji pesii levinneisyytensä äärimmäisellä länsireunalla.
Rantakurvin pesimäalueet ulottuvat Euroopan itäosista pitkälle itäiseen Siperiaan; maailmankanta keskittyy Venäjälle, mutta laji pesii myös Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Kazakstanin pohjoisosissa.
Muuttoaikana rantakurvi vierailee hiekka- ja liejurannoilla, ja Suomessa havaintoja tehdään pääasiassa toukokuusta syyskuun alkuun. Laji talvehtii Itä-Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Australiassa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.