Rastaskerttunen on suurikokoinen, pitkäpyrstöinen ja ruskeasävyinen kerttunen. Se muistuttaa rytikerttusta, mutta on sitä selvästi kookkaampi ja raskasrakenteisempi. Nokka on tukeva ja silmäkulmanjuova erottuu melko selvästi. Yläperä on muuta selkäpuolta vaaleampi, vaalean kellanruskea.
Laulava koiras istuu tavallisesti näkyvästi järviruo'on latvassa, ja laulu on voimakasta, karheaa ja jankkaavaa. Rastaskerttunen on yölaulaja, mutta alkukesällä koiraan laulua voi kuulla myös keskellä päivää.
Rastaskerttunen rakentaa heinänkorsista korkean maljamaisen pesänsä järviruokojen sekaan. Laji viihtyy tiheissä ruovikoissa ja paljastuu useimmiten laulustaan. Usein muutama pari pesii melko lähekkäin samassa ruovikossa. Ravintona ovat hyönteiset ja hämähäkit.
Rastaskerttunen viihtyy rehevillä järvien ja merenlahtien ruovikoilla ja suosii erityisesti korkeaa ja vahvakortista järviruokoa kasvavia alueita — se on vaatelias laji ja kelpuuttaa reviirikseen vain tarpeeksi tukevat ja korkeat ruovikot. Tyypillisiä pesimäympäristöjä ovat lintujärvet, suojaisat merenlahdet sekä muut laajat ruovikkoalueet, mutta joskus laji pesii myös pienillä ruovikkolaikuilla tekolammikoilla ja pienillä järvillä.
Suomessa pesimäkanta keskittyy maan etelä- ja kaakkoisosiin, ja pohjoisimmat pesimälinnut tavataan Oulun seudulla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Fennoskandian eteläosiin, Itä-Eurooppaan, Lähi-itään ja Keski-Aasiaan.
Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii laajalti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.