Satakieli on piilotteleva ja vaatimattoman värinen pikkulintu. Höyhenpuku on melko tasaisen ruskea ja alapuoli hieman vaaleampi. Satakielen tunnistaa parhaiten voimakkaasta ja vaihtelevasta laulusta, joka koostuu vihellyksistä, naksahduksista ja rätinämäisistä äänistä.
Ravintona ovat hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat eläimet.
Satakieli pesii tiheissä ja aukkoisissa lehtimetsissä, lehdonreunoissa, rehevissä pajukoissa ja puistometsiköissä — laji suosii sopivan aukkoisia ja ryteikköisiä lehtimetsiä. Suomessa yhtenäinen levinneisyysalue keskittyy maan eteläosiin, mutta satakieltä tavataan Oulua, Kemiä ja Kuusamoa myöten. Levinneisyys levittäytyy eteläisestä Fennoskandiasta ja Itä-Euroopasta Venäjän keskiosiin.
Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Itä-Afrikassa. Satakieli on yömuuttaja, ja ensimmäiset yksilöt saapuvat huhti-toukokuun vaihteessa.
Pesimälinnuston seurantatulosten mukaan satakielen pesimäkanta kasvoi lievästi 1980-luvulta 2010-luvun alkuun, minkä jälkeen se on vähentynyt, ja levinneisyysalue Suomessa on pysynyt jokseenkin muuttumattomana. Euroopassa pesimäkannat ovat taantuneet voimakkaasti, yli 40 prosenttia 1980-luvulta alkaen. Lintuasemaseurannassa havaintomäärät ovat sen sijaan runsastuneet yli 60 prosenttia, mikä poikkeaa yleisestä kannankehityksestä — pesimäkannan kehityksessä on mahdollisesti alueellisia vaihteluita vuosien välisten vaihteluiden lisäksi.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.