Sepelrastas muistuttaa mustarastasta, mutta on sitä hoikempi, pitkäkaulaisempi ja kapeasiipisempi. Siivissä näkyvät vaaleat reunukset erottavat linnun usein mustarastaasta.
Koiraan höyhenpuku on lähes musta, rinnassa näkyy valkoinen puolikuunmuotoinen laikku, ja höyhenpuvussa erottuu vaaleaa suomumaista kuviointia. Naaras on tummanruskea, ja vaaleareunainen suomukuviointi näkyy sillä selvempänä kuin koiraalla; rinnan puolikuu on naaraalla himmeämpi ja likaisenvalkea. Nuorilta linnuilta rintakuvio voi puuttua kokonaan.
Sepelrastas rakentaa pesänsä tavallisesti maahan kalliojyrkänteen penkalle, kiven kupeeseen tai varpujen suojaan, ja pesä tehdään sammalista, kuivista lehdistä ja heinistä. Koiras laulaa näkyvästi kivellä tai pensaan latvassa, ja soidinaikana laulussa voi kuulua myös punakylkirastasta muistuttavaa visertelyä. Ravintona ovat lierot, hyönteiset, muut selkärangattomat eläimet, hedelmät sekä marjat.
Sepelrastas viihtyy Tunturi-Lapin karuissa ja kallioisissa tunturimaisemissa puurajan yläpuolella. Tyypillisiä pesimäympäristöjä ovat kalliojyrkänteet, kivikkoiset rinteet sekä pensaikkoiset puro- ja jokilaaksot. Suomessa laji pesii harvalukuisena korkeimpien tuntureiden alueilla erityisesti Enontekiöllä, Utsjoella, Inarissa, Sodankylässä ja Muoniossa. Levinneisyysalue on laikuittainen ja keskittyy Fennoskandian, Länsi-, Keski- ja Etelä-Euroopan sekä Lähi-idän vuoristoalueille.
Pääosin yömuuttaja, joka talvehtii Välimeren alueella, Luoteis-Afrikassa sekä Lähi-idässä. Muuttoaikoina sepelrastasta tavataan harvalukuisena koko maassa, etenkin länsirannikolla.
Pienen seuranta-aineiston perusteella Suomen pesimäkanta on runsastunut, ja kanta on kasvanut myös Ruotsissa ja Norjassa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.