Sinipyrstöllä näkyvät kaikissa puvuissa sininen pyrstö ja yläperä, kellanoranssit kupeet sekä valkean kurkun ja tummempien poskien välinen jyrkkä väriraja.
Kesäpukuisella koiraalla pää, selkä ja siivet ovat kirkkaansiniset. Syyspukuinen koiras muistuttaa enemmän naarasta, mutta hartioissa näkyy edelleen sinistä sävyä. Naaras, nuori lintu ja yksivuotias koiras ovat vanhaa koirasta himmeämmän värisiä: selkäpuoli on harmaan- tai oliivinruskea ja kurkku vaalea. Naaraspukuisilla linnuilla näkyy vaalea silmärengas.
Sinipyrstö rakentaa pesänsä kannon, maakolon tai puunjuurten suojaan. Koiras laulaa tavallisesti kuusen latvasta ja vetäytyy herkästi piiloon häiriötä epäillessään; laulanta on aktiivisinta aamu- ja iltayön tunteina. Ravintona ovat hyönteiset, hämähäkit ja marjat.
Sinipyrstö viihtyy luonnontilaisissa ja iäkkäissä havumetsissä, erityisesti kosteissa kuusikoissa ja vaarojen rehevillä rinnemetsillä, ja suosii vanhoja kuusimetsiä, joissa on runsaasti varjoisia ja suojaisia paikkoja. Suomessa laji pesii pääasiassa Itä-Lapissa, Kuusamossa ja Kuhmossa, mutta on levittäytynyt vähitellen lännemmäksi. Pesimäalueiden ulkopuolella sinipyrstö on harvinainen harhailija ja läpimuuttaja.
Yömuuttaja, joka talvehtii Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa.
Sinipyrstö on Suomessa uudistulokas, joka levittäytyi pesimälajiksi 1950-luvulta alkaen. Pesimäkannan koko vaihtelee huomattavasti vuosittain sääolojen mukaan, mutta pitkällä aikavälillä kanta on vahvistunut.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.