Sinisuohaukka on ruskosuohaukkaa pienempi ja sirompi suohaukka, olemukseltaan pitkäsiipinen ja pitkäpyrstöinen. Koiras on vaalean siniharmaa, vatsapuolelta valkoinen, ja siivenkärjet ovat mustat. Naaras ja nuori lintu ovat ruskeankirjavia ja alapuolelta pitkittäisviiruisia. Valkoinen yläperä on hyvä tuntomerkki kaikissa puvuissa, ja pyrstössä näkyy tummia poikkijuovia.
Sinisuohaukka lentää usein matalalla maanpinnan yllä ja pitää liidossa siipiään loivassa V-asennossa. Pöllömäiset naamakiehkurat ovat lajille tyypilliset. Laji muistuttaa niitty- ja arosuohaukkaa, mutta on niitä rotevarakenteisempi ja leveäsiipisempi.
Sinisuohaukka saalistaa pikkunisäkkäitä ja pieniä lintuja. Ravinto koostuu erityisesti myyristä, minkä vuoksi kannan koko vaihtelee paljon myyrätilanteen mukaan — sekä pesimäkanta että kannan vuosittainen painopiste vaihtelevat voimakkaasti vuosien välillä. Pesä rakennetaan maahan kasvillisuuden suojaan. Koiras esittää keväällä soidinlentoja, joissa se tekee nopeita siivenväristyksiä ja kaartavia liikkeitä ilmassa.
Elinympäristöä ovat rämeet, suot, rantaniityt, hakkuuaukeat, pensaikot ja peltoaukeat. Suomessa pesimäkanta painottuu Pohjanmaalle, Pohjois-Karjalaan, Kainuuseen ja Metsä-Lappiin, mutta hyvinä myyrävuosina lajia pesii myös Keski-Suomessa. Muuttoaikoina sinisuohaukkaa tavataan lähes koko maassa.
Levinneisyys ulottuu Länsi-Euroopasta Fennoskandiaan ja Itä-Euroopan kautta laajana vyöhykkeenä itäiselle Venäjälle.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.