Taivaanvuohi on tyypillinen kurppa: pyylevä ruumis, pitkä ja kapea nokka — noin kaksi kertaa pään pituinen — ja hyvä suojaväri. Laji on pienikokoinen. Kupeet ovat poikkiraidalliset, päässä on keltainen päälaen juova, joka ulottuu nokan tyveen asti, ja selässä on voimakkaita pitkittäisviiruja. Jalat ovat lyhyet.
Ravintona ovat pääasiassa selkärangattomat eläimet. Taivaanvuohi on yleensä piilotteleva, mutta soidinaikana koiras tekee näyttäviä soidinlentoja.
Taivaanvuohi on yksi yleisimmistä kosteikoilla ja luhtaniityillä pesivistä kahlaajistamme, ja se esiintyy koko Suomessa. Elinympäristöinä ovat erilaiset kosteikot, kuten suot, rehevät järvet, rantaniityt sekä hakkuuaukeiden kosteat painanteet. Laji pesii laajalti koko Euroopassa ja Aasiassa, aina Tyynellemerelle asti.
Taivaanvuohi talvehtii pääasiassa Länsi-Euroopassa, mutta osa kannasta muuttaa trooppiseen Afrikkaan. Suomessa rengastetut taivaanvuohet viettävät talvensa pääasiassa Länsi-Euroopassa, ja rengaslöytöjä kertyy eniten Ranskasta.
Linjalaskenta-aineiston perusteella Suomen pesimäkanta on ollut pitkällä aikavälillä vakaa, ja lintuasemaseurannassa havaintomäärät vähenivät hieman seurantajakson aikana. Syysmuutto viivästyi keskimäärin 15 vuorokaudella: ilmastonmuutoksen myötä taivaanvuohet viivyttelevät Suomessa entistä pidempään. Vastaavanlainen muutos on havaittu lähisukulaislajeista myös jänkäkurpalla ja lehtokurpalla.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.