Talitiainen on helposti tunnistettava tiainen. Keltaisen vatsan keskellä kulkee musta pitkittäisjuova, pää on musta ja posket valkoiset, selkä oliivinvihreä sekä siivet ja pyrstö siniharmaat. Koiraan vatsajuova on yleensä leveämpi kuin naaraan. Talitiainen on sinitiaista suurempi.
Ravintona ovat hyönteiset, hämähäkit, siemenet ja muu kasviravinto, ja poikaset tarvitsevat erityisesti hyönteisravintoa. Talvella laji käy ahkerasti linturuokinnoilla.
Talitiainen pesii lähes koko Suomessa monenlaisissa metsäisissä ympäristöissä sekä ihmisen läheisyydessä, kuten taajamien ja kaupunkien viheralueilla; laji puuttuu käytännössä vain puuttomalta tunturivyöhykkeeltä. Se on kolopesijä, mutta ei koverra koloaan itse, vaan tarvitsee joko valmiin luonnonkolon tai linnunpöntön. Levinneisyysalue on palearktinen ja ulottuu laajalti Euroopasta Lähi-itään, Keski-Aasiaan, Intiaan ja Japaniin.
Osittaismuuttaja. Osa kannasta muuttaa etelämmäksi, kuten Ruotsiin, mutta huomattava osa talvehtii Suomessa.
Pesimälinnuston linjalaskentojen mukaan talitiaisen pesimäkanta kaksinkertaistui 40 vuoden aikana, ja Lintuatlaksen mukaan levinneisyysalue laajeni vahvasti pohjoiseen vuosien 1989 ja 2010 välillä. Lintuasemaseurannassa havaintomäärät kaksinkertaistuivat seurantajakson alusta 2000-luvulle. Lokakuun lopulla näkyvä muuttopiikki selittyy todennäköisesti sillä, että 2000-luvulla pesivät linnut ehtivät entistä paremmin kasvattaa kesän aikana kaksi poikuetta; 1980- ja 1990-lukujen aineistossa vastaava piikki on paljon pienempi.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.