Tiltaltti on pieni, noin 10–12 cm pitkä, päältä ruskeanvihertävä ja harmahtava lintu, joka on ulkonäön perusteella sekoitettavissa etenkin pajulintuun. Alapuoli, kurkku ja rinta ovat vaalean kellertävät. Nokka ja jalat ovat tummat, kun ne pajulinnulla ovat yleensä vaaleat. Siipi on suhteessa lyhyempi kuin pajulinnulla, ja vaalea silmäkulmanjuova on lyhyempi ja epäselvempi. Vaalean silmärenkaan katkaisee tumma silmäjuova sekä silmän edestä että takaa. Tiltaltti näpyttelee pyrstöään alaspäin. Parhain tuntomerkki on tunnusomainen laulu, tilt, talt, tilt, talt.
Ravintonaan tiltaltti käyttää selkärangattomia eläimiä. Se viihtyy kuusi- ja lehtipuumetsissä ja esiintyy koko Suomessa, Etelä-Lappia myöten valoisissa ja tuoreissa kuusikoissa sekä kuusisekametsissä.
Kevätmuutto ajoittuu huhti-toukokuulle ja syysmuutto syys-lokakuulle. Tiltaltti talvehtii Välimeren alueella ja Afrikassa.
Suomessa esiintyy kolme eri tiltaltin alalajia. Suomessa pesivät linnut kuuluvat alalajiin abietinus, joka muuttaa Lähi-itään ja Itä-Afrikkaan talveksi. Kellertävämpi nimialalaji collybita on yleinen Länsi- ja Keski-Euroopassa ja tavataan vuosittain Lounais-Suomessa. Lisäksi Siperiassa esiintyy kylmemmän sävyinen tristis eli idäntiltaltti, jota havaitaan syksyisin harhailijana.
Syksyiset tiltalttimäärät ovat kasvaneet etenkin 2010-luvulla ja yli kaksinkertaistuneet seurantajakson aikana, mikä vastaa hyvin valtakunnallista kannankasvua ja toipumista 1990-luvun aallonpohjasta.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.