Töyhtötiainen on pieni tiainen, jonka selkä on ruskea ja vatsapuoli harmaanvaalea. Päässä on selvä mustavalkoinen töyhtö. Kasvoissa on mustavalkoinen kuviointi ja kurkussa musta leukalappu. Vaalealla poskella erottuu tumma silmäjuova ja posken takana musta kaarijuova. Pyrstö on ruskea ja nokka ohut sekä musta.
Ravintona ovat siemenet sekä pienet selkärangattomat eläimet.
Töyhtötiainen viihtyy havumetsissä, erityisesti kuusi- ja mäntymetsissä sekä karuilla kallioisilla männiköillä. Suomessa lajia tavataan eteläisessä Suomessa Etelä-Lappiin asti, ja se on harvalukuinen Oulun ja Kuusamon pohjoispuolella. Levinneisyys ulottuu Espanjasta ja Italiasta Keski-Eurooppaan, Länsi-Venäjälle ja Fennoskandiaan.
Paikkalintu, joka liikkuu yleensä metsän suojassa eikä mielellään ylitä avoimia alueita tai vesistöjä. Lajia havaitaan ympäri vuoden, ja vaatimaton kevätmuutto nähdään maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa. Syysliikehdintä käynnistyy elokuun lopulla, ja päämuutto havaitaan syyskuun jälkipuoliskolla; lokakuussa töyhtötiainen on edelleen säännöllinen mutta keskimäärin harvalukuisempi kuin syyskuussa.
Töyhtötiainen on taantuva laji. Pesimälinnustolaskentojen tulosten perusteella eteläisen Suomen pesimäkanta on vähentynyt noin puoleen parin vuosikymmenen aikana, ja laji on taantunut tasaisesti myös ruokintapaikkaseurannan mukaan. Taantuman taustalla ovat pesimäympäristön muutokset: sopivat metsäalueet vähenevät ja pirstoutuvat.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.