Tundrahanhi muistuttaa metsähanhea, mutta on sitä hieman pienempi ja kapeasiipisempi. Siivet ovat hieman vaaleammat kuin metsä- ja kiljuhanhilla, mutta tummemmat kuin merihanhilla.
Aikuisella linnulla on vaaleanpunainen nokka, valkoinen otsa ja vatsassa mustia poikkikuvioita. Nuoren linnun vatsapuoli on tasaisen ruskeanharmaa, otsa ja nokantyvi ovat mustahkot, pää vaaleampi ja nokka harmaanpunertava. Aikuiselle tyypillinen valkoinen otsa ja vatsan mustat kuviot kehittyvät linnun varttuessa.
Ravintona ovat viljanjyvät, oras sekä erilaiset ruohokasvit.
Tundrahanhi pesii laajalla alueella Euraasian ja Pohjois-Amerikan arktisella tundralla sekä Grönlannin itäosissa. Suomessa lajia tavataan läpimuuttajana keväin ja syksyin, erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomessa, ja muuttoaikoina se levähtää pelloilla, kosteikoilla ja vesistöjen rannoilla. Lähimmät tunnetut pesimäalueet sijaitsevat Ural-vuoriston länsipuolella.
Tundrahanhi talvehtii pääasiassa Länsi-Euroopassa.
Lintuasemalla tundrahanhea tavataan keväällä maaliskuulta kesäkuulle melko harvalukuisena, kun taas syksyllä lajia tavataan syyskuun lopun ja marraskuun alun välisellä jaksolla runsaslukuisemmin kuin keväällä.
Muuttajamäärät ovat runsastuneet huomattavasti sekä keväällä että erityisesti syksyllä, ja huomattavasta vuosien välisestä vaihtelusta huolimatta määrät ovat jopa kymmenkertaistuneet pitkällä aikavälillä. Taustalla ovat muuttokäyttäytymisessä tapahtuneet muutokset: muutolla levähtävien tundrahanhien kerääntymät ovat Suomessa kasvaneet samalla kun Länsi-Euroopassa talvehtiva kanta on kasvanut, mitä ilmeisimmin onnistuneiden suojelutoimien ansiosta. Kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin jopa kuukaudella.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.