Tunturihaukka on roteva, pitkäsiipinen ja pitkäpyrstöinen jalohaukka. Lentotapa on voimakas ja raskas.
Aikuinen tunturihaukka on yläpuolelta harmaanruskean kirjava ja vatsapuolelta vaalea tummine täplineen, ja viiksijuova on heikko ja epäselvä. Nuori lintu on aikuista ruskeampi ja vatsapuolelta voimakkaasti pitkittäisjuovainen. Jalat ovat aikuisella keltaiset ja nuorella kellanharmaat, ja vahanahka on aikuisella keltainen ja nuorella sinivihreä. Nokka on sinertävä ja kärjestä tumma, ja silmän värikalvo tumma.
Tunturihaukka muistuttaa muuttohaukkaa, mutta on suurempi, pitkäpyrstöisempi ja leveäsiipisempi. Kanahaukasta sen erottaa pidemmistä ja terävämmistä siivistä sekä jalohaukoille tyypillisestä lentotavasta.
Tunturihaukka saalistaa pääasiassa riekkoja ja kiirunoita voimakkailla syöksylennoilla. Se voi myös lekutella lyhyesti tai tarkkailla ympäristöä korkealta näköalapaikalta. Muut keskikokoiset linnut sorsista lokkilintuihin kelpaavat ravinnoksi, ja hyvinä pikkunisäkäsvuosina maistuvat sopulitkin. Riekkojen ja kiirunoiden runsaus säätelee pesimätulosta ja reviirien määrää.
Pesä sijaitsee yleensä kalliojyrkänteellä vanhassa korpin tai piekanan pesässä.
Elinympäristöä ovat tunturialueet, avotunturit, tunturikoivikot ja kallioiset pahdat Pohjois-Lapissa, ja Suomen pesimäalueet painottuvat Tunturi-Lappiin; eteläisin varmistettu pesintä on Sallan alueelta. Tunturihaukka pesii Euraasian, Grönlannin ja Pohjois-Amerikan arktisella tundralla.
Vanhat linnut pysyttelevät usein pesimäalueillaan ympäri vuoden, mutta nuoret siirtyvät talveksi etelämmäksi ja talvehtivat boreaalisella vyöhykkeellä.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.