Varpuspöllö on pienikokoisin pöllölajimme. Pää on suhteellisen pieni ja pyrstö hyvin lyhyt. Selkäpuoli on lämpimän tummanruskea ja kellanvalkoisten pilkkujen kirjoma, vatsapuoli vaaleahko ja ruskeajuovainen. Naamassa näkyy valkeiden ja ruskeiden pilkkujen muodostamia rengasmaisia kuvioita, ja kulmakarvat ovat valkoiset. Koivet ovat höyhenpeitteiset, kynnet tummanruskeat sekä nokka ja silmän värikalvo keltaiset.
Varpuspöllö pesii tikankoloissa ja pöntöissä, erityisesti vanhoissa pohjan- ja käpytikan koloissa. Se saalistaa pääasiassa pieniä nisäkkäitä ja lintuja: mielellään myyriä ja muita pikkunisäkkäitä, mutta myös runsaasti lintuja, jopa itseään suurempia saaliita. Varpuspöllö varastoi ylimääräistä saalista pönttöihin ja koloihin talvea sekä kevättä varten, ja se pesii usein myös huonoina myyrävuosina.
Laji on aktiivisimmillaan hämärissä, mutta talvisin myös päiväsaikaan, ja sen voi havaita päiväsaikaankin näkyvällä paikalla tähystämässä saalista. Soidinviheltelyä kuullaan erityisesti auringonlaskun jälkeen ja ennen auringonnousua.
Elinympäristöä ovat vanhat luonnontilaiset kuusimetsät, kalliomänniköt ja muut varttuneet havumetsät, joissa on tikankoloja. Suomessa varpuspöllöä esiintyy lähes koko maassa, ja vahvin kanta painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen. Levinneisyys ulottuu Euroopan ja Aasian etelä- ja keskiboreaalisella havumetsävyöhykkeellä Norjasta Japaniin, ja lajilla on myös Keski-Euroopassa erillisiä vuoristoesiintymiä.
Aikuiset linnut ovat pääasiassa paikkalintuja, mutta nuoret ja naaraat vaeltavat syksyisin.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.