Västäräkki on siro ja pitkäpyrstöinen, mustan, valkoisen ja harmaan kirjava pikkulintu. Koiraalla kurkku ja päälaki ovat kokonaan mustat, kun taas naarailla ja nuorilla linnuilla samat alueet ovat tummanharmaat. Västäräkki keikuttelee pitkää pyrstöään ja tulee melko pelottomasti lähelle. Se ääntelee usein, ja tyypillisin ääni on kirkas ja kaksiosainen tsilip.
Ravintona ovat hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat eläimet.
Västäräkki on avoimien ympäristöjen lintu ja viihtyy pihapiireissä ja kaupungeissa, saaristossa, vesistöjen äärellä, pelloilla ja niityillä. Suomessa sitä tavataan koko maassa, kaupunki- ja kulttuuriympäristöistä hakkuuaukoille, saaristoon ja pohjoisimman Suomen vesialueille — västäräkki on pajulinnun ohella levinneisyydeltään Suomea laajimmin kattava lintulaji.
Lähimuuttaja. Suurin osa Suomen västäräkeistä talvehtii Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.
Pesivien västäräkkien määrä Suomessa on vähentynyt pitkällä aikavälillä: pesimälinnustolaskentojen mukaan kanta on 2000-luvulla vähentynyt noin kolmanneksen, ja Euroopassa pesimäkannat ovat vähentyneet noin viidenneksen viime vuosikymmenien aikana. Taantuman syytä ei tiedetä, minkä vuoksi lisätiedon kerääminen esimerkiksi rengastamalla on tämän lajin kohdalla tärkeää. Kevätmuutto aikaistui 1980-luvulta 2010-luvulle, mutta on 2020-luvulla viivästynyt.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.