Vesipääsky on pieni ja sirorakenteinen, usein uiva kahlaaja, jolla on hyvin ohut ja neulamainen nokka.
Vesipääskyn sukupuoliroolit ovat käänteiset: naaras on koirasta värikkäämpi, naaras soidintaa ja valitsee koiraan, ja muninnan jälkeen hautomisesta ja poikashoidosta vastaa koiras.
Kesäpuvussa lintu on yleisväriltään tummanharmaa — tummanharmaata on päälaella, poskilla, rinnassa, kupeilla ja selkäpuolella, jossa näkyy ruosteenkellertäviä pitkittäisjuovia — ja kaulalla on ruosteenpunainen laikku. Talvipukuinen lintu on hyvin vaalea, päälaen takaosassa on tummaa väriä sekä musta silmän yli ulottuva juova. Nuori lintu muistuttaa selkäpuolelta kesäpukuista aikuista, mutta vatsapuoli on punertavan kellanruskea.
Vesipääsky rakentaa pesänsä veden ympäröimälle mättäälle tai kasvillisuuden sekaan kosteikoille. Ravintona ovat vesissä elävät pienet hyönteiset ja niiden toukat, erityisesti sääskien ja mäkärien toukat. Se pyydystää ravintoa uimalla ja veden pinnalle muodostamansa pyörteen avulla.
Elinympäristöä ovat tunturialueiden ja tundran kosteikot, suot ja rehevät järvenpoukamat. Suomessa lajia tavataan pääasiassa Lapissa, mutta myös Perämeren rannikolla, Kainuussa, Suomenselällä ja Merenkurkussa.
Keväällä vesipääskyt muuttavat nopeasti Lappiin, ja muuttoaikana niitä tavataan myös merellä, järvillä, matalilla rannoilla ja merenlahdilla. Laji talvehtii Intian valtamerellä ja Arabianmeren alueella.
Suomen pesimäkanta on taantunut voimakkaasti, ja taantuma on näkynyt myös levinneisyyden huomattavana pienentymisenä.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.