Viitakerttunen on melko pieni ja yleisväriltään harmaanruskea kerttunen. Siivet ja yläperä ovat tasaisen harmaanruskeat. Laji muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon luhtakerttusta, minkä vuoksi niitä voi olla vaikea erottaa toisistaan pelkän ulkonäön perusteella. Viitakerttunen suosii luhtakerttusta korkeampaa kasvustoa ja pysyttelee usein pensaikon suojissa.
Laulu koostuu rauhalliseen tahtiin esitetyistä taidokkaista matkivista säkeistä, joita lintu usein toistaa useita kertoja peräkkäin.
Viitakerttunen rakentaa korimaisen korsipesänsä matalalle tiheän kasvillisuuden suojaan. Se liikkuu yleensä pensaikkojen kätköissä ja paljastuu useimmiten laulustaan. Ravintona ovat hyönteiset ja hämähäkit.
Laji viihtyy puoliavoimissa pensaikkoisissa ympäristöissä. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat leppä- ja pajupensaikot, pensaikkoiset pakettipellot, joutomaat sekä villiintyneet puutarhat ja pihat, ja viitakerttunen hakeutuu usein pensaikkoisiin metsänreunoihin sekä lepikkoisiin hakamaihin. Muista kerttusista poiketen se ei pesi kosteissa ympäristöissä.
Viitakerttunen esiintyy runsaimpana Kaakkois- ja Itä-Suomessa, ja yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Oulun ja Kainuun seudulle asti. Levinneisyys ulottuu Itä-Euroopasta ja Etelä-Fennoskandiasta Keski-Aasiaan.
Pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii Lähi-idässä sekä Aasian eteläosissa.
1950-luvulta lähtien viitakerttunen on laajentanut levinneisyyttään Suomeen, ja runsastuminen on jatkunut vahvasti edelleen 2000-luvulla.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.