Fasaani on suurehko, noin 55–70 cm pitkä peltokanalintu. Koiras on värikäs ja pitkäpyrstöinen, ja sillä on tummanvihreä, sivuilta punainen pää; Suomessa esiintyvillä koirailla on usein valkoinen kaularengas. Naaras on ruskeankirjava, mutta helppo tunnistaa pitkästä pyrstöstään. Ääni on ähkyvä ja käheä, mutta kuuluva.
Fasaani syö siemeniä, kasvinosia ja pieniä selkärangattomia.
Lajia tavataan viljelyalueilla, asutuksen liepeillä, puistoissa, pienehköissä metsiköissä ja rehevissä pensaikoissa. Suomessa fasaani esiintyy pääasiassa maan etelä- ja keskiosissa, mutta istutusten ja ruokinnan ansiosta sitä tavataan paikoin myös pohjoisempana, aina Perämeren, Kainuun ja Etelä-Lapin korkeudelle asti.
Fasaani on aasialainen kanalintu, jonka luontainen esiintyminen lännessä yltää Kaukasukselle asti. Laji istutettiin Eurooppaan jo vuosisatoja sitten, ja Suomeen istutukset ylsivät 1900-luvun alussa etelärannikolle — ensimmäiset fasaanit toi maahan makeisistakin tunnettu Karl Fazer.
Fasaani on lähes paikkalintu eikä liiku rengastustietojen valossa pitkiä matkoja. Pesimäkanta on monin paikoin riippuvainen ruokinnasta ja lisäistutuksista, ja pesivien parien määrät sekä levinneisyys ovat kasvaneet 2000-luvulle asti lisäistutusten ansiosta.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.