Harakka on pitkäpyrstöinen mustavalkoinen lintu, jolla valkoista on lähinnä siiven tyvellä, vatsan keskiosissa ja siipisulissa, jotka näkyvät lennossa. Pyrstössä ja siivissä on sinistä metallinhohtoa.
Harakka on kaikkiruokainen. Ravintona ovat muun muassa selkärangattomat eläimet, muiden lintujen munat ja poikaset sekä erilaiset kasviravinnon lähteet, ja laji hyödyntää myös ihmisen tarjoamia ravintolähteitä.
Harakka viihtyy ihmisen läheisyydessä ja pesii etenkin kaupungeissa, taajamissa ja maaseudulla, mutta myös nuorissa tiheissä metsiköissä. Se tekee suuren risupesän puuhun tai tiheään pensaaseen. Paikkalintu, joka pysyttelee pesimäseuduillaan vuoden ympäri — rengastustietojen perusteella harakat eivät liiku kovin pitkiä matkoja.
Harakkaa tavataan suurimmassa osassa Euraasiaa, ja se puuttuu lähinnä mantereen arktisimmilta ja trooppisimmilta seuduilta. Suomessa harakka pesii lähes koko maassa.
Pesimäkanta Suomessa kasvoi 1970-luvulta 2000-luvulle: harakoiden ja muiden varislintujen vainoamisen päätyttyä laji levisi entistä lähemmäs ihmisasutusta ja entistä kaupunkimaisempiin ympäristöihin. Kanta kääntyi kuitenkin laskuun 2000-luvun alussa, ilmeisesti jätehuollon tehostumisen ja kaupunkiympäristöjen siistiytymisen seurauksena. Vastaava kehitys näkyy myös talvilintulaskentojen tuloksissa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.