Härkälintu on silkkiuikkua hieman pienempi ja tanakampi uikkulintu. Nokka on lyhyehkö ja hieman alaspäin suuntautunut, koivet ovat mustat ja varpaissa on uimaliuskat.
Kesäpukuisella linnulla posket ja kurkku ovat harmaat sekä kaula, rinta ja kupeet punaruskeat; päälaki on musta ja nokan tyvi kellertävä. Talvipuku on kesäpukua vaaleampi, ja punaruskea väri puuttuu lähes kokonaan: päälaki säilyy tummana, posket ovat harmaat, kurkku valkoinen ja selkäpuoli ruskehtavanharmaa. Nuori lintu muistuttaa nuorta silkkiuikkua, mutta sen kaula on lyhyempi ja punaruskea eikä valkoinen.
Pesä on kelluva kasvilautta vesikasvillisuuden suojassa. Ravintona ovat kalat, äyriäiset, simpukat ja sammakontoukat. Härkälintu on pesimäaikana hyvin äänekäs, ja emot kuljettavat poikasia usein selässään ensimmäisten elinviikkojen aikana.
Elinympäristöä ovat rehevät järvet, lammet, merenlahdet, kortteikot ja ruovikkoiset kosteikot. Härkälintu pesii usein silkkiuikkua pienemmissä ja avoimemmissa vesissä ja on Suomessa lähisukulaislajiaan harvalukuisempi. Levinneisyysalue yltää Kuusamon seudulle ja Etelä-Lappiin, runsaimmin lajia tavataan Järvi-Suomessa.
Päivä- ja yömuuttaja. Härkälintu talvehtii pääasiassa Pohjanmeren ympäristössä ja Välimerellä, mutta yksittäisiä lintuja talvehtii myös Suomessa.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.