Isolepinkäinen on rastaan kokoinen. Selkäpuoli on vaaleanharmaa ja vatsapuoli valkoinen. Pää on muuten vaalea, mutta silmien kohdalla kulkee musta rosvonaamari. Mustissa siivissä näkyy suurehko valkoinen laikku, ja pitkä musta pyrstö on valkoreunainen. Nuori lintu on ruskeanharmaa, ja vatsapuolella on heikkoa juovitusta kuten naaraallakin. Koivet ja nokka ovat mustat, nokan tyvi hieman vaaleampi, ja silmän värikalvo on tummanruskea.
Pesä rakennetaan yleensä puuhun. Ravintona ovat suuret hyönteiset ja pienet selkärankaiset, ja talvella isolepinkäinen saalistaa myös pieniä lintuja. Laji varastoi ravintoa.
Isolepinkäinen on puoliavointen ympäristöjen laji. Se pesii erityisesti soilla, rämeillä, soistuvissa harvapuisissa metsissä, hakkuuaukoilla ja tunturikoivikoissa. Suomessa lajia esiintyy lähes koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta, ja kannan painopiste on Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla; Etelä-, Keski- ja Itä-Suomessa se on paljon harvalukuisempi pesijä.
Lajista on erotettu monia eri alalajeja, ja Suomessa tavataan säännöllisesti nimialalajia excubitor; muut alalajit ovat valtakunnallisia harvinaisuuksia.
Isolepinkäinen talvehtii Itämeren maissa ja Keski-Euroopassa, mutta myös Suomessa erityisesti hyvinä myyrävuosina.
Pesimälinnustolaskentojen perusteella pesimäkanta Suomessa olisi vähentynyt 2000-luvun alusta, kun taas talvilintulaskennat näyttävät talviaikaisten havaintojen runsastuneen 2000-luvulla.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.