Kanadanhanhi on Suomessa esiintyvistä hanhilajeista suurikokoisin. Koiras painaa keskimäärin 3,5–7 kg ja naaras 3–5,5 kg. Aikuisen yksilön pituus on 90–106 cm ja siipien kärkiväli 155–180 cm.
Meri- ja metsähanhesta kanadanhanhen erottaa mustasta kaulasta ja pään valkeasta leukalapusta. Kanadanhanhi on selkäpuolelta ruskea ja vatsasta vaalea, ja kaulan musta väritys ulottuu rinnan yläosaan.
Laji on sekoitettavissa lähinnä valkoposkihanheen. Valkoposkihanhi on selkäpuolelta harmaa, ja sen kaulan musta väritys ulottuu koko rinnan alueelle. Pään leukalappu ulottuu valkoposkihanhella otsan alueelle, ja valkoposkihanhi on kanadanhanhea myös huomattavasti pienikokoisempi.
Kanadanhanhi käyttää ravintonaan kasvinversoja ja viljelykasveja. Se on yleinen rannikkoseuduilla etelärannikolta Perämerelle asti ja esiintyy runsaana myös sisämaassa, etenkin viljelysmailla, kosteikoilla ja järvillä. Kevätmuutto ajoittuu maalis-huhtikuulle ja syysmuutto loka-joulukuulle.
Kanadanhanhi on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva vieraslaji, jonka kannat ovat olleet nopeassa kasvussa 1960-luvulta asti. Ensimmäiset kanadanhanhet tuotiin Eurooppaan, Iso-Britanniaan, vuonna 1678, mutta kesti lähes kolmesataa vuotta ennen kuin kanta kasvoi merkittäväksi. Pohjoismaihin laji istutettiin 1930-luvulla, jolloin Etelä-Ruotsissa vapautettiin luontoon muutamia yksilöitä, ja Suomessa kanadanhanhi havaittiin ensimmäisen kerran Hailuodossa vuonna 1955.
Lajin menestyksen takana on se, että se pärjää monenlaisissa ympäristöissä ja puolustaa pesäänsä aggressiivisesti pedoilta. Tästä voi olla hyötyä myös muille lajeille, sillä monet vesilinnut ja lokit hakeutuvat pesimään kanadanhanhen läheisyyteen.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.