Kanahaukka on keskikokoinen tai iso petolintu, jolla on leveät, lyhyehköt ja pyöreäkärkiset siivet sekä pitkä pyrstö leveine poikkijuovineen. Vaalea silmäkulmajuova on tyypillinen. Naaras on huomattavasti isompi ja rotevampi kuin koiras.
Vanha lintu on päältä harmaa ja vatsapuolelta poikkijuovainen, ja pyrstön tyvi on alta valkoinen. Nuori lintu on päältä harmaanruskea ja alapuolelta kermanvaalea, pitkittäisviiruinen.
Varpushaukkaan verrattuna kanahaukan pää työntyy pitemmälle eteenpäin, siivet ovat leveämmät ja takareunastaan kaarevammat, pyrstö leveämpi ja pyöreäpäisempi, ja siiveniskut hitaammat — lento koostuu räpyttelystä ja liidosta.
Ravintona ovat pääasiassa linnut, mutta myös nisäkkäät, kuten oravat. Kanahaukka saalistaa usein nopeilla yllätyshyökkäyksillä. Pesä on suuri risupesä puussa; naaras hautoo munat, ja poikaset saavuttavat lentokyvyn noin 5–6 viikossa.
Kanahaukka suosii erityisesti vanhoja kuusi- ja sekametsiä. Alkujaan aarnimetsien laji, mutta nykyisin se esiintyy myös talousmetsissä ja pienemmissä metsiköissä. Laji pesii lähes koko Suomessa puutonta ulkosaaristoa ja tunturialueita lukuun ottamatta.
Osittaismuuttaja: vanhat yksilöt ovat yleensä paikkalintuja ja pysyttelevät reviireillään ympäri vuoden, kun taas osa nuorista muuttaa, mutta ei kauas — rengastustietojen perusteella enintään viidesosa Suomen kannasta muuttaa.
Lintuasemalla rengastetuista kanahaukoista 99 prosenttia on nuoria yksilöitä. Syysmuuton aikana rengastetuista linnuista 63 prosenttia on koiraita, ja koiraat muuttavat keskimäärin noin viikkoa myöhemmin kuin naaraat.
Suomen pesimäkanta on taantunut melkein prosentin vuosivauhdilla viimeisen neljän vuosikymmenen aikana.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.