Keltasirkku on talitiaista hieman suurempi, pitkäpyrstöinen ja ruskeankirjava sirkku, jonka selkäpuoli on voimakkaasti tummaviiruinen. Keltaisen määrä vaihtelee: korealla koiraalla pää ja vatsapuoli ovat kirkkaankeltaiset, kun taas naaraalla keltaista on vähemmän ja yleisväritys on kellanruskeampi. Nuori lintu on harmaanruskea ja viiruinen. Molemmilla sukupuolilla yläperä on punaruskea. Pyrstö on tumma, ja sen reunoilla näkyy valkoista etenkin lennossa.
Kesällä ravintona ovat erilaiset selkärangattomat eläimet, pesimäkauden ulkopuolella pääasiassa jyvät ja siemenet. Keltasirkku vierailee linturuokinnoilla, erityisesti jos tarjolla on kauraa.
Keltasirkku suosii viljelysalueita ja erityisesti peltoaukeiden reunametsiä. Se viihtyy puoliavoimissa ympäristöissä ja voi pesiä myös hakkuuaukeiden laidalla. Talvisin keltasirkut saattavat kerääntyä suuriksi parviksi. Lähimuuttaja, huomattava osa kannasta talvehtii Suomessa.
Keltasirkku on taantuva laji: havaintomäärät ovat seurantajakson aikana vähentyneet yli 30 prosenttia. Väheneminen on yhteydessä Suomen pesimäkannan taantumiseen niin pesimälintulaskentojen kuin talvilintulaskentojenkin perusteella, ja laji on vähentynyt laajamittaisesti myös Euroopassa. Taantuman taustalla ovat muutokset pesimäympäristöissä: maatalousympäristöjen yksipuolistuminen, viljelyn tehostuminen ja hyönteismyrkkyjen käyttö. Kevätmuutto aikaistui keskimäärin yhdellätoista vuorokaudella seurantajakson aikana.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.