Keltavästäräkki on hoikka ja melko lyhytpyrstöinen västäräkki, jonka vatsapuoli on keltainen. Selkä on oliivinvihreä, ja siivillä näkyy kaksi kapeaa vaaleaa juovaa. Pyrstö on tumma, ja uloimmat pyrstösulat ovat valkoiset.
Väritys vaihtelee alalajeittain. Pohjois-Suomessa pesivän thunbergi-alalajin koiraalla pää on tummanharmaa eikä selvää silmäkulmanjuovaa ole, kun taas flava-alalajin koiraalla pää on siniharmaa ja silmän yläpuolella näkyy selvä valkoinen silmäkulmanjuova. Kesäpukuisen koiraan alapuoli on kirkkaankeltainen ja selkä vihertävä. Naaras on väritykseltään himmeämpi ja vaaleampi. Nuori lintu on ruskehtavampi ja alapuolelta vaalea, ja keltaista sävyä näkyy lähinnä alaperässä.
Keltavästäräkki rakentaa pesänsä maahan kasvillisuuden suojaan, tavallisesti mättään kupeeseen. Paikoin pareja pesii myös löyhinä yhdyskuntina. Ravintona ovat erilaiset selkärangattomat eläimet, erityisesti hyönteiset.
Laji viihtyy avoimissa kosteikkoympäristöissä, kuten rantaniityillä, luhdilla, kosteilla pelloilla ja luonnontilaisilla soilla. Pohjois-Suomessa se on erityisen tyypillinen rämeillä ja aapasoilla, ja vahvin kanta sijaitsee Lapin aapasuovyöhykkeellä. Etelä-Suomessa keltavästäräkkiä tavataan yhä harvemmin kosteikkojen ja perinteisten maatalousympäristöjen vähennyttyä, ja levinneisyys on harvaa erityisesti Järvi-Suomessa ja maan eteläosissa.
Päivämuuttaja, joka talvehtii trooppisessa Afrikassa ja trooppisessa Aasiassa.
Pesimäkanta Suomessa on vähentynyt noin 50 prosenttia reilussa 40 vuodessa, ja levinneisyysalue on pienentynyt huomattavasti. Euroopassa pesimäkannat ovat taantuneet jopa yli 70 prosenttia neljän vuosikymmenen aikana. Taantumisen taustalla ovat maatalouden tehostuminen, kosteikkojen katoaminen sekä soiden turvetuotanto ja ojitus.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.